PUULA

Ensimmäisiin raivaussahatalkoisiin ilmoittautui neljä ja osallistui kaksi, joista toinen joutui ampiaisparven pahoin pommittamaksi. Toisiin talkoisiin, jotka alkoivat tänä aamuna Kangasniemen kirkonkylässä rehottavalla pajuluhdalla, ilmestyi kolme. Tavoite oli yksinkertainen: raivata luhdan laitoja, jotta maansiirtokone pääsisi aloittamaan tulevan kosteikon ympärysojan ja patopenkereen rakentamisen. Hankkeen veturina alusta asti toiminut kangasniemeläinen Teemu Ukkonen arveli, että kymmenellä miehellä tai naisella raivaustavoite saattaisi täyttyä yhdessä talkootyöpäivässä.

Kankaistenlampi. Vasemmalla koulukeskus, ylhäällä urheilukeskus. Kuva Teemu Ukkonen.

Vielä 1950-luvulla Kankaistenlampi oli nimensä mukaisesti lampi, tosin melko pieni, ilmakuvien perusteella enää puolen hehtaarin avovesilätäkkö, jossa muistellaan olleen saari sekä saarella asukaskin.

Seuraavalla vuosikymmenellä Kankaistenlampi kasvoi umpeen ja muuttui avoluhdaksi, missä ovat sen jälkeen siinneet lähinnä miljoonat hyttyset ja muutamat tavet. Talvisin Kankaistenlampi palveli takavuosikymmeninä koulun hiihtostadionina, missä osa oppilaista hiihteli oppivelvollisuudesta, osa ilomielin.

Kankaistenlammen tarina on melko suomalainen umpeenkasvukertomus. Riistakeskuksen suunnittelija Holtti Hakosen mukaan monet lammet ja pikkujärvet ovat umpeutuneet luonnostaan tai ihmistoiminnan vauhdittamina, kun rantamaita on uumoiltu viljelyskäyttöön tai metsätalouden puupelloiksi.

Kankaistenlammen halki aikoinaan kaivettu kanava vauhditti kuivumista. Kanavaa pitkin lähimpään vesistöön, Puulan Niirasenlahteen, ovat valuneet niin luontaiset valumavedet kuin kirkonkylän hulevedet.

Niirasenlahden tila on Ukkosen sanoin lohduton, minkä takia mikä tahansa parannus sen nykytilaan on hänen mukaansa parannus.

Kankaistenlammen kanava.

Kosteikkoidea tarjoiltiin Ukkoselle lokakuussa 2020 Kankaistenlammen laidalla kohoavassa jäähallissa, jonka kahviossa kaksi paikallista juotti sen hänelle kahvin seassa. Toinen juonijoista on Jouko Häkkinen, Wiljam Sarjala -mitalilla palkittu Puula-aktiivi; toinen lintubongarina ja luontokuvaajana profiloitunut Mika Ollikainen.

Muutama muukin paikallinen oli pyöritellyt ajatusta toisenlaisesta Kankaistenlammesta, jopa keitaasta keskellä kirkonkylää, mutta Ukkosta pidettiin ilmeisesti ainoana ”riittävän jääräpäisenä” kangasniemeläisenä edistämään hanketta, jonka toteutumiseen eivät usko edellenkään kaikki, vaikka raivaussahat jo vollottavat luhdalla.

Lisäksi osa kyräilijöistä on pelännyt Ukkosen rikastuvan kosteikolla, vaikka tästäkään vapaaehtoistyöstä ei valahda senttiäkään hänen taskuihinsa.

Lintubongarina, kalastajana, metsästäjänä ja monen sortin aktiivina tunnettu Ukkonen ei alennu huhuja kommentoimaan. Toteaa vain, että prosessi on ollut pitkä ja ennen kaikkea opettavainen sekä aavistuksen verran turhauttava.

Rukkaset Ukkonen tunnustaa pudottaneensa monta kertaa:

– Välillä nostin ne itse, välillä ne nosti Mikko [Alhainen riistakeskukselta]. Mutta nyt ollaan tässä pisteessä.

Kankaistenlammen kosteikko rakentuu Kangasniemen kunnan ja evankelisluterilaisen seurakunnan maille maa- ja metsätalousministeriön erikoisrahoituksella. Kosteikon avovesipinta-alaksi arvioidaan reilu seitsemän hehtaaria, kun sen odotetaan olevan tarkoituksenmukaisessa kunnossa keväällä 2026. Suunnitelman laatineen SOTKA-kosteikot-hankkeen nimissä vastaavanlaisia kosteikkoja on rakennettu eri puolelle maata lukuisia.

Kankaistenlammen kosteikon rakentaminen etenee niin, että metsittyneeltä luhdalta poistetaan puustoa, kaavaillun kosteikon ympärille kaivetaan ympärysoja sekä patopenger, ja vedenkorkeuden säätelemiseksi rakennetaan pumppuasema.

Varsinainen rakennusvaihe on ohi todennäköisesti tämän vuoden kuluessa, mistä huolimatta kosteikkoa ei täytetä vielä ensi keväänä:

– Talven jälkeen kosteikolla jouduttaneen tekemään padonpaikkaustoimia. Patovallin on annettava asettua, ennen kuin sen kestävyyttä testataan täydellä vesimäärällä, perustelee työmaajohtaja Holtti Hakonen.

Rakennusvaiheen kokonaiskustannukset ovat Hakosen mukaan noin 95.000 euroa. Kaivinkonetyöhön on budjetoitu reilut 40 tonnia ja materiaaleihin vajaa 32 tonnia. Suurimmat henkilötyötunnit kertyvät puuston poistosta. Alkaneet raivaussahatalkoot hoidettaneen vapaaehtoistyönä.

Kokonaiskustannukset ja työmaan lopputulema tarkentuvat työn edetessä:

– Toimimme sen mukaan, miten luonto käyttäytyy. Väkisin ei tehdä mitään, ihminen häviää luonnolle aina.

Patovallin murtumisesta kosteikon ollessa täysi voisi periaatteessa seurata pienehkö tulva, jonka riskiä ELY-keskus pitää olemattomana. Kosteikolle ei ohjata koskaan enempää vettä, mitä Kankaistenlammen läpi kulkee luonnostaan. Joutsantien alitusrumpu riittäisi johtamaan myös mahdolliset tulvavedet eteenpäin.

Lisäksi patopenkereestä rakennetaan kosteikon kokoon nähden ylimitoitettu:

– Padon harjapenkereestä tehdään neljä metriä leveä, joten siinä on kolme metriä ylimääräistä, Hakonen kertoo.

Patopenkereen massiivisuus mahdollistaa myös sen päälle visioidun hiihtoladun ylläpidon. Latukoneella ajelu penkereen päällä edesauttaisi Hakosen mukaan sen asettumista.

Latuverkon ja muiden virkistyskäyttöä tukevien fasiliteettien rakentaminen riippuu kuitenkin Kangasniemen kunnasta sekä paikallisista toimijoista.

Mainoskatko

Valmistuessaan Kankaistenlammen kosteikosta tulee luonnon monimuotoisuutta lisäävä kausikosteikko, jolla toivotaan olevan paikallista ja alueellista merkitystä. Etelä-Savo on Sisä-Suomen vesistörikkainta seutua, ja Kangasniemellä huhutaan olevan rantaviivaa enemmän kuin Suomella valtakunnan rajaa. Kankaistenlammen lähistöltä löytyy arvokkaita lintuvesiä, kuten Leppäselkä ja Pätkönlampi, jotka ovat Natura-alueita sekä mukana Helmi-vieraspetohankkeessa. Haitallisia vieraslajeja aiotaan metsästää myös Kankaistenlammen kosteikolla, muita lajeja ei.

Pienpetojen lisäksi vesilintukantojen taantuman syynä pidetään luontaisten poikue-elinympäristöjen katoamista, mistä Kankaistenlampi on malliesimerkki. Muutaman hehtaarin lampien kuivaaminen on ollut iso ongelma vesilinnuille.

– SOTKA-hankkeessa kunnostetaan kosteikkoja vesilintujen poikasille sopiviksi elinympäristöiksi, jotka turvaavat lintukantojen tulevaisuuden sekä hidastavat luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, kuvailee Hakonen.

Hänen mukaansa Kankaistenlammen kosteikko palvelee vesilintuja ja kahlaajia monin tavoin. Luhdan luontainen kasvillisuus tarjoaa elinympäristön lukemattomille selkärangattomille, joten veden nostaminen luhdalle tekee siitä ”aivan erinomaisen elinympäristön vesilinnuille”.

– Kosteikon syvyydeksi tulee enintään puoli metriä, joten puolisukeltajat ylettävät noukkimaan pohjasta eliöitä. Hyönteisravinto on vesilintujen ensisijainen ravinnonlähde poikasvaiheessa, tietää Hakonen.

SOTKA-kosteikon monimuotoisuutta ylläpidetään aktiivisella vedenpinnan säätelyllä, sillä vedenpinnan pitäminen aina samalla tasalla johtaisi pohjakasvillisuuden vähentymiseen. Viiden, viimeistään kymmenen vuoden välein kosteikko tyhjennetään kokonaan aina yhdeksi kasvukaudeksi.

Kosteikko on tarkoitus tyhjentää myös ennen talvea, ettei jäätyvä vesimassa hidasta kosteikon sulamista seuraavana keväänä. Vedenpinnan pudotus aloitetaan keskikesällä, aina juhannukselta alkaen, jolloin kosteikon reunoilta paljastuva maa mahdollistaa kasvillisuuden uudistumisen. Se lisää myös maaperän kykyä vastaanottaa rankkasateiden ja kevättulvien tuomia vesimassoja, jolloin äkillinen vedenpaljous ei pääse valumaan ohitusuomia pitkin Puulaan.

Sorsan ilo on siis monen muunkin olion ilo.

Vesiensuojelun lisäksi kosteikolla on myös virkistysarvoa. Jotkut paikalliset ajattelevat kosteikon parantavan myös kunnan imagoa.

Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Tommi Vehmalan (Kesk.) mukaan kunnassa saatettiin suhtautua kosteikkoon alussa varautuneesti lähinnä epäilyksen takia, että entäs jos kosteikko kustannuksineen rämähtäisi kunnan niskoille. Käytännössä kunnan hoidettavaksi jää sähköliittymän hankkiminen pumppaamoon sekä mahdollisen lintutornin, levähdyspaikan ja ylikulkusillan rakentaminen ja ylläpito. Pumppaamon osarahoittaja on Pohjois-Puulan osakaskunta.

Kunnalle koituvia kuluja Vehmala pitää pieninä verrattuna hyötyihin:

– Seitsemän hehtaarin kosteikko keskellä kirkonkylää on ainutlaatuinen koko maan mittakaavassa. Joten kunta saa Ukkosen valtaisan vapaaehtoistyön siivellä monia etuja.

Edut allekirjoittaa myös Puula-aktiivi Häkkinen, samoin työmaajohtaja Hakonen:

– Kankaistenlampeen valuu vuosittain valtavasti kirkonkylän hulevesiä, jotka päätyvät kanavaa pitkin Puulaan. Mutta jatkossa, kun edes osa näistä vesistä pumpataan takaisin kosteikolle, kiintoaineille ja ravinteille jää enemmän aikaa laskeutua kosteikon pohjaan, selventää Hakonen.

Yhtenä hyötyjänä pidetään myös Kankaistenlammen itälaidalla sijaitsevaa koulua. Opettajille, siivoojille, talonmiehille ja miksei myös oppilaille avautuu mahdollisuus seurailla kosteikon vuodenkiertoa ikkunoista ilman, että jalkaa tarvitsee tunkea kumisaappaaseen.

Moni kangasniemeläinen odottaakin mielenkiinnolla, millainen sorsakeidas kirkonkylään kahden vuoden päästä ilmestyy – jos ilmestyy.

Ikuisen epäilyksen siemen tuntuu itävän syvällä kangasniemeläisessä mielenmaisemassa, mistä huolimatta keitaan pääarkkitehti ei antaudu aihetta analysoimaan – vaikka myöntää, että yhden ihmisen teoilla on väliä, jos tämä sitoutuu tekemiseen.

– Enempää en halua sanoa, ettei kukaan pääse syyttämään minua moralisoinnista, tuumii Ukkonen ja painelee raivaussaha kainalossa pajukkoon.