PUULA

Artikkelia täydennetty

– Kun ensi kertaa näin tuulimyllyjä, ajattelin, että wau, onpa komeita, aika hienon näköisiä laitoksia. Ja isoja! Nuo ne sitten tekevät sähköä.

Näin muistelee jyväskyläläinen Jukka Piironen ensireaktiotaan tuulivoimasta. Ja huomauttaa heti perään, ettei hänellä ollut silloin tuulivoimasta mitään käsitystä. Hän olettaa, että monilla voi edelleen olla samankaltainen käsitys, mikäli he eivät ole perehtyneet aiheeseen.

– Emme mekään olisi perehtyneet, ellei tuulivoimaa tuotaisi nyt näin lähelle, lisää hänen vaimonsa Mirja-Riitta Helenius-Piironen.

Näillä näkymin pariskunnan kesäasunto Synsiöjärven Siikaniemessä jäisi kahden tuulivoima-alueen väliin, mikäli selvitystyön kohteena olevat hankkeet toteutuisivat. Itäpuolella olevaan Huuhtimäkeen on viisi kilometriä, samoin länsipuoliseen Makkolaan.

Kahden tuulivoima-alueen lähivaikutusalueelle jäisivät Siikaniemen kaikki kymmenet kesäasunnot, samoin lähialueen lukuisat ympärivuotisessa käytössä olevat kiinteistöt.

Erään paikallisen henkilön laskelman mukaan Makkolaan suunniteltujen tuulivoimaloiden lähivaikutusalueelle jäisi noin tuhatkunta henkeä, halusivat he sitä tai eivät.

Synsiöjärven näkökulmasta voimalat muuttaisivat järvimaisemaa merkittävästi, ja voimaloiden lentoestevalojen vilkkuminen erottuisi hämärän ja pimeän aikaan.

Lisäksi Huuhtimäen ja Makkolan 300-metriset tuulivoimalat sijoitettaisiin viimeisimpien suunnitelmien mukaan niin lähelle toisiaan, että turbulenttinen jättömelu ylittäisi virheelliset mallinnukset.

– Huuhtimäessä myllyjen etäisyys toisistaan olisi lyhyimmillään 537 metriä, vaikka jopa Suomen Tuulivoimayhdistyksen (nyk. Suomen uusiutuvat) mukaan etäisyyttä pitäisi olla vähintään 5 kertaa roottorin halkaisija.

Pariskuntaa ihmetyttää suuresti, miksi tuulivoimaloita suunnitellaan Kangasniemelle niin ahtaasti – ja vain kilometrin päähän asutusta – mikä vaarantaisi lähistöllä asuvien ja liikkuvien terveyden:

– Esimerkiksi tuulivoimayhtiö ABO Wind Service Oy viesti viime joulun alla maanvuokraajille, että talvella jäänheiton riski on olemassa noin 500 metrin etäisyydeltä voimalasta, joten joulukuusta hakiessa tai muutoin alueella liikkuessa suositellaan kypärän käyttöä.

Mutta suojaako kypärä ihmishenkeä, kun 200–300 kilometrin tuntinopeudella pyörivät 100-metriset lavat viskovat jäätä puolen kilometrin päähän?

Niin tai näin, on huuhtimäkeläinen Juha Matti Himottu pohtinut kypärää myös pihakoiralleen.

Tiedon lähialueille suunnitelluista tuulivoimaloista Mirja-Riitta ja Jukka saivat mökkinaapuriltaan maaliskuun viimeisenä päivänä 2023.

Seuraavalla viikolla he istuivat kotikoneensa äärellä kuuntelemassa Etelä-Savon maakuntaliiton tiedotustilaisuutta, jossa ilmoitettiin, että maakuntakaavaan tulisi lähialueelle 130 tuulivoimalaa.

Tilaisuudessa eräs nainen ihmetteli kotinsa jäämistä hankealueelle, mihin maakuntaliiton aluesuunnittelupäällikkö Jenni Oksanen vastasi, että syrjäseudut ennättävät autioitua ennen voimaloiden rakentamista.

Maakuntaliiton lausuntoa on pidetty yleisesti ottaen tylynä ja asiattomana; eikä Synsiön ja Makkolan asukkailla ja kausiasukkailla ole ollut aikeita lähteä muualle – ainakaan ennen mahdollisten tuulivoimaloiden tuloa.

Mirja-Riitan ja Jukan tilanne on sama.

Vuodesta 2008 Siikaniemessä viihtynyt pariskunta on nauttinut ”lomaparatiisinsa” luonnonrauhasta, jota he eivät vaihtaisi tuulimyllymaisemaan ja voimaloiden haittavaikutuksiin. Mutta mikäli voimaloita nousisi Synsiöjärven molemmin puolin, mökkeily Kangasniemellä loppuisi heidän osaltaan todennäköisesti siihen.

– Vielähän tämän [mökin] ennättäisi myydä, jos kehtaisi olla mainitsematta tuulivoimasta, he pohtivat.

Mutta kun ei kehtaa.

Samansuuntaisia tunteita ja ajatuksia on herännyt eräissä muissakin Synsiön ja Makkolan kausiasukkaissa. Remonttiaikeista ja lisärakentamisesta on jo luovuttu, mikä on pois myös rakennusurakoitsijoilta, kauppiailta sekä Kangasniemen kunnalta.

Tuulivoima näivettää siis mielenmaisemaa ennen maiseman muuttumista.

– Nautitaan nyt, kun voidaan vielä nauttia, Jukka naurahtaa.

Kuluneena vuotena hänen on pitänyt välillä houkutella Mirja-Riittaa mökille, minne tuleminen ei ole ollut enää yhtä mukavaa kuin aiemmin tuulivoimaan liittyvän epävarmuuden takia. Aikaa on kulunut runsaasti myös tuulivoima-asioiden tutkimiseen.

– Välillä kyllä käy mielessä, miksi meidän pitää tutkia ja miettiä tätä tuulivoima-asiaa. Eikö se olisi Kangasniemen viranhaltijoiden ja päättäjien tehtävä? Me voisimme keskittyä ihan muihin juttuihin.

Ehkä tiedontarve, oikeudenmukaisuus ja ekologisuus pakottavat.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana Mirja-Riitta on osallistunut useisiin tuulivoimaa käsitteleviin tilaisuuksiin. Myös Etelä-Savon ELY-keskuksen, Suur-Savo Sähkö Oy:n sekä Kangasniemen paikallislehden juttusilla hän on käynyt Tuulia Järvi-Suomi ry:n edustajana. Lisäksi hän on ollut yhteydessä kunnan viranhaltijoihin. Paikalliset ja kausiasukkaat ovat useissa yhteyksissä toivoneet keskusteluyhteyttä kunnanhallituksen ja -valtuuston kanssa.

Mutta huonolla menestyksellä.

Valtuutettujen vaikeneminen ja konsensus kummastuttavat.

Energiayhtiöstä on vastattu ympäripyöreitä, ja Kangasniemen Kunnallislehden päätoimittaja Tero-Mikko Talaslahti on kuuleman mukaan ollut epäileväinen sen suhteen, olisiko Kangasniemen historian suurimmissa ja pitkävaikutteisimmissa rakennushankkeissa uutisarvoa. Päätoimittaja Talaslahti pitää tällaisia väitteitä tarkoituksellisesti harhaanjohtavina. Hänen mukaansa Kunnallislehti on julkaissut useita juttuja aiheesta ja seuraa prosessia edelleen.

Hallintojohtaja Sari Linturi-Sahlman pyytää tiedoista maksua, ja kunnanjohtaja Kimmo Kainulainen kiittelee ja korostaa sanoissaan kausiasukkaiden tärkeyttä. Ja se siitä.

Kauniit litaniansa kunnanjohtaja on lausunut lukemattomille muillekin – ”niin monen kangasniemeläisen ja kausiasukkaan kanssa on aiheesta kuluneen puolentoista vuoden aikana keskusteltu”.

Yhtä oudoksuttavaa on irtisanoutuneen hallintojohtajan nuiva suhtautuminen viestintään:

– Miten perusturvallisuudestaan ja omaisuudestaan huolestuneiden ihmisten kyselyt voidaan määritellä kunnassa asiakirjaperusteisesti maksullisiksi? Eikö Kangasniemellä viranhaltijoille makseta palkkaa?

Kunnanjohtajan julistautumiset ”näennäisesti” jääviksi sekä nyttemmin täysin jääviksi ovat puolestaan ruokkineet epäilyksiä, onko hän sitoutuneempi energiayhtiön agendaan kuin kuntalain (1 §) edellyttämään kuntalaisten ”hyvinvoinnin ja alueensa elinvoiman” edistämiseen sekä ”taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävien” palveluiden järjestämiseen.

Myös sitä on Synsiöllä ja Makkolassa mietitty, onko kunta antanut riittävästi tietoja ”kunnassa valmistella olevia asioita koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä ja päätösten vaikutuksista”; ja onko kunta ”ottanut huomioon kunnan eri asukasryhmien tarpeet” (kuntalaki 29 §).

Laajaa kummastusta on herättänyt myös Mikkelin seudun vapaa-ajan asukasvaltuuskunnan Kangasniemen edustajan Kai Kaasalaisen moderoiman Kangasniemi-Foorumin sensuuripolitiikka. Kausiasukasvaltuuskunnan itsensä mukaan sen tehtävänä on ”korostaa kausiasukkaiden vahvaa merkitystä Mikkelin seudulle etenkin monipuolisten yksityisten palveluiden turvaajana ja mökkiseutujen keskuskaupunkien elinvoiman vahvistajana”, koska ”kausiasuminen ja etätyönteon lisääntyminen kasvattaa ja laajentaa toimeliaisuutta alueellisesti”.

Kangasniemi-Foorumin missiona on Kaasalaisen tiedoksiannon mukaan positiivinen kuntabrändin rakentaminen.

Avointa ajatuksenvaihtoa ei foorumilla suvaita. Brändi on ylin doktriini.

Kaasalaisen sanoin ”ryhmän tarkoituksen ymmärtäminen tuntuu olevan jossain määrin vaikeaa joillekin”.

Ajattelumalli sointuu sulavasti yhteen Kangasniemen kuntamarkkinoinnin tuoreimman esitteen kanssa, jossa mainostetaan idyllistä järviluontoa, luonnonkauneutta, laadukasta elinympäristöä, onnellisen elämän aineksia, lapsiperheiden hyvän elämän vaalimista ja kestävää tulevaisuutta: ”Me vaalimme kauniin kuntamme ympäristöä ja asukkaidemme hyvinvointia”, esitteessä sanotaan.

Lukuisten kausiasukkaiden kokemus todellisesta Kangasniemestä on muuttunut puolentoista vuoden aikana toisenlaiseksi. Etenkin Makkolan ja Synsiön seudulla:

– Ei kivoilla kesätapahtumilla ja aktiviteeteilla ole mitään merkitystä, kun perusturvallisuus järkkyy, Mirja-Riitta tähdentää.

Perusturvallisuuden järkkymiseen voitaneen lisätä perusoikeuksien polkeminen, mikäli sadoille kuntalaisille, kausiasukkaille ja maanomistajille on tarjolla kaksi epäoikeudenmukaiselta kuulostavaa vaihtoehtoa: poislähtö arvonsa menettävästä kiinteistöstä, tai tuulivoimaloiden haittavaikutusalueelle jääminen.

Mutta se on sitä, mitä kunnanhallituksen puheenjohtaja Tapani Nykänen totesi useaan otteeseen kunnanvaltuuston kokouksessa (13.2.2023):

”Aina joku kärsii”.

Mutta miksi kenenkään olisi pakko kärsiä, kuten muutamat Makkolan ja Synsiön alueella haastatellut henkilöt ovat kysyneet.

Miksi Kangasniemen kunta ei halua tehdä selkeitä pelisääntöjä määrittelemällä mahdollisille tuulivoimaloille edes minimietäisyyksiä, kuten monissa kunnissa on tehty.

Mirja-Riitta ja Jukka ihmettelevät myös sitä, miksi kunta on siirtänyt vastuuta tuulivoimasta maanomistajille ja hanketoimijalle, kuten hallintojohtaja Sari Linturi-Sahlman vt. kunnanjohtajana ilmoitti (6.7.2023 ):

”Tuulivoimarakentamisesta päättävät kunnassa ensisijaisesti maanomistajat, mikäli vuokraavat maa-alueitaan tuulivoiman tuottajan käyttöön. Toiseksi tuulivoimasta päättää tuulivoiman tuottaja, jos havaitsee, että alue soveltuu tuulivoiman käyttöön. Lopulta ja viimeisenä asiasta päättää kunnanvaltuusto hyväksyessään tai hylätessään aluetta ja tuulivoimantuotantoa koskevan kaavaehdotuksen.”

Vaikka Suomen verkkainen laki ei ole tuulivoimaa juurikaan vielä säädellyt, yksikään maanomistaja, eikä tuulivoiman tuottaja, pysty päättämään tuulivoimalan rakentamisesta. Ei edes Kangasniemellä. Tuulivoimalan rakentamiseen tarvitaan aina rakennuslupa tai toimenpidelupa (Maankäyttö- ja rakennuslaki MRL 125 ja 126 §). Ja tuulivoimalan rakennuslupahakemuksen ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Tämä todetaan myös tuulivoimaa lobbaavan Suomen uusiutuvien (ent. Suomen Tuulivoimayhdistys ry) kotisivuilla.

Lisäksi Suomessa on tapana edellyttää ympäristölupaa, ”jos on vaarana, että toiminta pilaa ympäristöä”. Ja ympäristölupaa haetaan toiminnasta ja sen laajuudesta riippuen joko kunnan ympäristösuojeluviranomaiselta tai aluehallintovirastosta.

Myös Mirja-Riitta ja Jukka pitäisivät ympäristölupaa ”ehdottomana etuna” niin kunnan, kuntalaisten kuin hanketoimijan kannalta. Heidän mukaansa sen avulla voitaisiin välttyä myöhemmiltä riidoilta, sillä jälkikäteen ympäristölupaa voi olla enää turha vaatia monta kertaa vaihtuneilta hanketoimijoilta. Tämä on kuuleman mukaan nähty Luhangan kunnassa.

Kunnalla on siis ratkaiseva rooli tuulivoima-asioissa, minkä takia kunnan päättäjiltä toivotaan perehtyneisyyttä asiaan sekä rohkeutta huomioida päätöksenteossa myös muut kuin hanketoimijan ja sen lobbareiden tarpeet.

Kuntien toimien lainmukaisuutta voidaan tutkia aluehallintovirastossa kantelun perusteella (kuntalaki 10 §).

Pariskunta toivoisi kunnalta myös ”jonkinlaista ympäristötasetta”, jotta jokainen näkisi, kuinka ympäristöystävällistä tuulivoimaloiden rakentaminen oikeastaan olisi. Tuulivoiman väitetty ympäristöystävällisyys on kyseenlaistettu ottamalla huomioon voimaloiden valmistus- ja rakennusprosessit, lyhyet käyttöiät sekä rakenteiden hävittämisestä ja betoni-teräs-perustuksista koituvat ongelmat.

Artikkelia muokattu 31.8.2024: täydennetty Kangasniemen Kunnallislehden päätoimittaja Tero-Mikko Talaslahden näkemyksillä.

Teksti ja kuvat @DocArkko
Artikkelisarja jatkuu kahden viikon kuluessa. Tulevissa osissa käsitellään mm. Kangasniemen kunnan tuulivoimaviestintää, sekä tarkemmin Makkolan alueen asukkaiden näkemyksiä tuulivoimasta. Tietoja aiheesta voi lähettää myös nimettömänä Puulan toimitukseen puulalehti[at]gmail.com.
Ota Puula.net seurantaan Facebookissa ja Instagramissa.