PUULA KAYAK

Varmaankin siksi, että sopivan pienellä suurella saaristojen pilkkomalla suht’ kirkasvetisellä mosaiikkijärvellä on enemmän nähtävää, kuultavaa, tunnettavaa ja koettavaa kuin sata kertaa suuremmalla saarettomalla järvellä. Ellei sata kertaa suuremmassa saarettomassa järvessä ole jotain todella erikoislaatuista koettavaa ja nähtävää.

Järvien, kuten muidenkin luonnon ihmeiden vertailu, on pidemmän päälle yhtä tylsää kuin urheiluseuroista jaarittelu. Makuasioita. Mitäpä niistä leukojaan länkkäämään.

Joka tapauksessa Puulan vedenpäällinen topografia muodostuu sopivassa määrin lonkeromaisista latvavesistä, miljoonista niemennokista, pienemmistä ja vielä pienemmistä lahdukoista, pitkänpuoleisista rantaviivastoista, kymmenistä tuhansista pintakivistä, ties miten monista puuttomista luotoloista, tuhansista saarista ja lukemattomista saaristoista, muutamasta pienemmästä selkävedestä sekä Karttuusta ja Simpiästä, kahdesta ”suuresta” selkäsestä, unohtamatta lukemattomia puroliruja, muutamaa solisevaa koskea sekä aina yhtä soljuvaa Suonsalmea, johon joidenkin mielestä Puulaa päättyy, vaan ei kaikkien mielestä, sillä samaa vettä Suonsalmen tuolla puolen virtaa aina Suomenlahteen asti.

Mutta se melominen? Miksi kostuttaisin melaa Puulassa?

Varmaankin siksi, ettei ihminen astu koskaan samaan virtaan.

Jatkuvassa muutostilassa oleva universumi, Puula mukaan luettuna, tarjoaa joka ainoalla kerralla jotain uutta, ellei ihmisolio umpimielisyyttään tahdo väen vängällä väittää, että kerran nähty on ainiaaksi nähty.

Tiedän kokemuksesta, että saman tutun lenkin melominen viikon päästä (tai heti huomenna) tarjoaa aina uuden elämyksen. Minä muutun, Puula muuttuu. Kumpikaan meistä ei ole enää sama (vaikka ytimeltämme olisimme aina ja iankaikkisesti tähtipölyn jälkeläisiä – lätteläisiä, kuten tyttäreni sanoo – jota pöllähti avaruuden näille seutuville silloin joskus, kun maailmankaikkeutta pöllyyteltiin hieman uuteen uskoon.

Melominen on siis meditaatiota.

Joskus hiljentymistä ja rauhoittumista, joskus tajunnanvirtaa ja mielenmuureja pommittavaa ideatulvaa.

Vaarallisinta Puulalla melomisessa lienee juuri se – läkähdyttävä ideatulva, minkä ansiosta yritysten kannattaisi tulla Keski-Puulalle tykyilemään ja tyhyilemään. Ottakaa yhteyttä, kerron mielelläni lisää.

Puulatyky?

Hommahan menee niin, että työntekijöiden työkyvystä ja -hyvinvoinnista huolehtiminen tähtää ensisijaisesti tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseen. Hyvin levännyt, hyväkuntoinen ja hyvinvoiva työntekijä on firman Longissimus dorsi, joka pitää puljun pystyssä silloinkin kun yläkerrassa on valo jo sammunut.

Niinpä työntekijänsä Puulalle tuova työnantaja on kaukaa viisas kuin ravuriaan hellästi hierova ohjastaja.

Pienempi tai pidempi melontaretki Puulalla hellii kehoa ja mieltä unohtumattomalla tavalla. Melontaretkelle on mahdollista saada mukaan myös puulasukki, eli Puulan asukki, joka tuntee (tai on tuntevinaan) keskisen Puulan selät ja salmet ja saaret ja karikot jokseenkin kohtalaisesti. Tai ainakin sen verran hyvin, että retkellä voi keskittyä olennaiseen – olemiseen ja järviluonnon ihmettelyyn – eikä kartan tai ainakaan älyvehjeapplikaation näpräämiseen.

Toki melontaretket Puulalla onnistuvat ilman alkuasukkaitakin.

Etenkin Puulan sydämessä, tämän järvipläntin keskiosissa, on retkisatamiksi (tai sellaiseksi nimitettyjä karttoihin merkittyjä rantautumispaikkoja) sen verran tiheään, että melkeinpä kuka tahansa ummikko ja ensikertalainen pärjää näillä vesillä yksin, kaksin tai pienellä porukalla, mikäli vain tahtoo pärjätä. Esimerkiksi viiden kilometrin säteellä Puula Kayakin kotirannasta taitaa olla kuusi vai seitsemän retkisatamaa. Mahdoton määrä. Vaikkei sitä ehkä tajuaisikaan.

Turhia riskejä ei silti kannata ottaa. Onhan järviluonto aina yhtä armoton, jos se sille päälle sattuu. Tolkku on aina oltava matkassa, olipa järvi jäässä, sulana tai siltä väliltä.

Vain tyhmänrohkea uhmaa paisuvaisen egonsa sokaisemana järviluontoa.

Vinkkejä turvalliseen melontamatkailuun saat kyllä Puula Kayakista, mikäli haluat niitä kysellä. Pakko ei ole kysyä yhtään mitään.

Puula Kayak osaa myös tyytyä sanattomaan välinevuokraukseen – sulavalinjaisen retkikajakin, väkevävartisen melan, aukkopeitteen ja pelastusliivin luovutukseen – sekä mieluusti niiden takaisin saamiseen sitten kun retki on tehty ja Puula läpikotaisin melottu.

Paljonko melomisen autuus maksaa?

Sopivasti.

12 tuntia 29 euroa
1 vrk (24 h) 50 euroa
2 vrk 90 euroa
3 vrk 120 euroa
4 vrk 150 euroa
5 vrk 180 euroa
6 vrk 200 euroa
Viikko 220 euroa

Kannattaa myös kysyä tarjousta pidemmästä tai lyhyemmästä vuokrasta. Kysyä voi myös mitä tahansa, mitä mieleen tulee.

Puulassa riittää rantaviivaa sen verran, että melomaan voit lähteä aika monesta paikasta, jos et kuitenkaan toisten mökki- ja kotipihoista. Pieni säädyllisyys tässäkin asiassa antaa meistä molemmista tahdikkaamman kuvan. (Sivistynyt käytös ei ole pelkkä imagokysymys.) Ja mökkejä Puulan rannoilla ja saarissa riittää. Todella paljon, mistä huolimatta Puulalla voit edelleen kokea erämaajärvi-illuusion, sen autuaallisen harha-aistimuksen, ihan kuin olisit erämaajärvellä kaukana pahasta maailmasta ja sen kaoottisesta myllerryksestä.

Ja se riittää. Siis illuusio.

Koska faktahan on se, ettei Puula ole erämaajärvi. Ei todellakaan – minkä tiedostaminen saattaa tarjota joillekin puulamatkailijalle jonkinmoista turvan tunnetta, kun hän tietää, että mikäli jotain yllättävää sattuu – pieni haaveri, vahinko, onnettomuus tai katastrofi – hän ei ole koskaan yksin kuikkien ja selkälokkien nokittavana hyisessä erämaassa, vaan apu saattaa löytyä jo parin sadan metrin päästä (vaikkei ketään näy mailla halmeilla, eikä Puulan lotkuvilla laineilla).

Siinä mielessä erämaajärvi-illuusio on kiva juttu. Pidä siis illuusiosta kiinni, kun vuokraat kajakkisi Puula Kayakilta tänä viikonloppuna, tulevalla viikolla, myöhemmin syksyllä tai vasta ensi kesänä.

Tervetuloa Puulalle melomaan!
Minä menen nyt lämmittämään saunaa ja halstraamaan muikkuloita.

FT Samuli Arkko, Puula Kayak (Doc A Media Oy)
Koodaile (whatsapp) +358 40 645 9923 tai kirjoittele puulalehti@gmail.com