PUULA

Yhtenä helteisenä heinäkuun iltapäivänä, kun seurailin päiväunipöpperössä lapsen leikkejä, koin pienimuotoisen havahtumisen. Tajusin, että pari oleellista muuttujaa on jäänyt Puulan jalkoihin. Ja jos en huomioi niitä nyt, niin milloin sitten.

Niinpä päätin, ettei tänä vuonna ilmesty enää yhtään Puulaa.

Kesällä koottu aineisto kahta seuraavaa numeroa varten jääköön odottamaan tulevaa vuotta. Runsaasta materiaalista muodostuva pläjäys julkaistaan ensi keväänä tai kesänä. Tai ei koskaan. Näin ollen Puulan tilaajille palautetaan rahat kahdesta julkaisematta jäävästä numerosta (4/25 & 5/25). Asiasta on ilmoitettu tilaajille sähköpostitse juuri äsken. Jos sähköpostiviesti ei jostain syystä ole tullut jollekulle tilaajalle, voi tilaaja lähettää tilinumeronsa rahanpalautusta varten osoitteeseen puulalehti@gmail.com.

Eräs edellä mainituista muuttujista on vuosikausia mielessäni muhinut Tauti, joka sai alkunsa samaisena maaliskuisena iltana 2020, kun Kolumbiassa astui voimaan kansallinen koronakaranteeni.

Viisi kuukautta seitsemän päivää kestänyt karanteeni ulkonaliikkumiskieltoineen ja -rajoituksineen tarjosi erikoislaatuiset, ikimuistoiset puitteet kirjoittaa jotain, minkä lopputulemasta ei ollut tuolloin mitään käsitystä. Ideana vain oli kirjoittaa päivittäin jotain niin kauan kuin koko valtion sulkenut karanteeni kestää. Samalla tuli kirjoiteltua muutakin, mistä syntyi sittemmin Coca: Estigma, abuso, guerra (2023). Tavoitteena oli, että tämä toinen (vai sittenkin ensimmäinen?) kirja ilmestyisi suurin piirtein samoihin aikoihin Cocan kanssa. Ikään kuin sen proosallisena kylkiäisenä, kaunokirjallisena sisarena, metonyymisenä(?) täydentäjänä tai mikrotason inhimillisenä kuvajaisena. Vaikka voinee asetelman kääntää toisinkin päin: kenties ensin ilmestynyt espanjankielinen tietokirja on suomenkielisen proosateoksen makrotason valottaja, eräänlainen pioneeri-isoveli.

Joka tapauksessa Kolumbian koronakaranteenissa alkunsa saaneen proosateoksen viimeistely oli toinen/ensimmäinen prioriteetti, joka tuuppasi Puula-lehden telakalle. En silti rupea tässä Tautia mainostamaan (vaikka voivat Puulan lukijat lukea Tautiakin), vaan ennemmin mainostan Puula Kayakia, puulalaista kajakkivuokrauspalvelua, jonka pienen sulavan laivaston avulla pääset telakalta tutkimaan sitä itseään. Puulaa.

Muuttujia on siis ollut ilmassa ja juomavedessä muitakin. Palataan niihin myöhemmin.