PUULA

Peräkärryssä makaa satakunta kiloa kalaa – särkeä, lahnaa, säynettä, ahventa – ja kalamies kippaa sangolla lisää.

Lopulta peräkärryssä keputtaa 150 kiloa kalaa, jota käy silmäilemässä ensin yksi, sitten toinen ja kohta kolmas ohikulkija.

Tilanne muistuttaa valjusti Suomi-Filmiin ikuistettua tunteetonta hautajaishetkeä, kun arkkuun luodaan viimeinen silmäys ennen vainajan laskua haudan lepoon.

Sama kohtalo odottaa kangasniemeläisen Tatu Partin vappuaamun kalasaalista.

Omien ruokakalojen – muutaman ahvenen – lisäksi Partin kotiin matkaa kymmenkunta kiloa särkeä ajokoirien ruoaksi.

Loput päätyvät tälläkin kertaa maan uumeniin – ”kun ei kala enää kaikille kelpaa”, kuten kautta Suomen maan tiedetään.

Toisaalta Partin tarkoituksena ei ole täyttää kalalla ihmisvatsoja, vaan harjoittaa hoitokalastusta. Särkikalojen poistaminen vesistöstä – tässä tapauksessa Pohjois-Puulan Sairaalanlahdelta – vähentää järven sisäistä kuormitusta.

Eräiden laskelmien mukaan hoitokalastuksella saavutetaan vesienhoidollista merkitystä, kun kalaa poistetaan useampana perättäisenä vuotena noin 200 kiloa per hehtaari.

Kahdella paunetilla saamiaan saalismääriä Partti ei osaa kilon tarkkuudella arvioida. Jokakeväinen tavoitesaalis Sairaalanlahden ja Lapasniemen vesillä on 1000 kiloa. Sen Partti on kalakaverinsa Markku Halttusen kanssa joinain keväinä saavuttanut, joinain ei.

– Saalismääriimme vaikuttaa myös hoitonuottaus, jota ammattikalastajat ovat tehneet useana vuotena Ruovedenselällä, Partti huomauttaa.

Tänä keväänä, vaivaisen parin viikon aikana, Partti on kauhonut kalaa Puulasta noin 450 kiloa. Kaksikon harrastama paunettipyynti saattaa siis hyvinkin parantaa Pohjois-Puulan vedenlaatua, millä Partti ei itse kuitenkaan spekuloi.

Kaksi selkeää muutosta Partti on huomannut 16 kevään aikana, jotka hän on samalla vesialueella hoitokalastanut:

– Kun hoitokalastusta aloiteltiin 17 vuotta sitten Ikosen Jeren kanssa, täältä sai vain pieniä ahvenia, ei edes puolikiloisia. Niistä päivistä ahvenen koko on kasvanut huomattavasti. Ja kuha on lisääntynyt. 17 vuotta sitten saatiin vain kuhan poikasia. Nykyään kuhat ovat isompia, syömäkokoisia.

Hoitokalastajien paunettiin uineiden kuhien kohtalona on kuitenkin päätyä takaisin Puulaan.

Samoin isoimmat ahvenet ja alle viisikiloiset hauet Partti vapauttaa järveen jatkamaan hoitokalastuksellista tehtäväänsä: syömään särkiä, salakoita ja muiden särkikalojen poikasia.

Sairaalanlahden kalastossa tapahtuneeseen muutokseen voi Partin mukaan vaikuttaa myös muut tekijät kuin jokakeväinen hoitokalastus sekä joinain syksyinä suoritettu hoitonuottaus. Ilmastonmuutoksen ja ahvenkannan kasvun välinen yhteys on tutkijoiden mukaan selkeä.

Tänä kevänä Partti jatkaa hoitokalastusta niin pitkälle kuin aina ennenkin, eli niin kauan kuin saaliit ovat tarpeeksi suuria:

– Sitten kun kalaa tulee enää kuupallinen, ei tätä kannata jatkaa. Kala on lähtenyt rannoilta pois.

Silloin Partti ja Halttunen purkavat pyydykset ja nostavat paunetit pois vedestä limettymästä.

– Välillä tuntuu, että tämä oli viimeinen vuosi, mutta aina keväällä on tullut vielä mieleen, että kai ne pyydykset on vietävä.

* * * * *

Juttu jatkuu seuraavassa Puulassa (3/2025), joka ilmestyy kesäkuun toisella viikolla.