PUULA

Koijärven kokija, Venäjän tuntija, maahanmuuton tutkija, puoluepoliittinen moniloikkaaja ja ties mitä muuta.

— Pitkällä miehellä on pitkä tarina, ja vaikkei lehtijuttuun paljon mahdu, aloitetaan silti:

Kari Synbergin lapsuudenkoti oli siellä, missä muuan patsas muistuttaa, että Kustaa Vaasa perusti Helsingin kaupungin vuonna 1550. Isä oli töissä kaupungin vesilaitoksella, työsuhdeasunto sijaitsi Vantaankosken rannalla.

Koulussa Kari-poika oli kehno, mutta ei huono. Harrastuksiin meni vain niin paljon aikaa, ettei opetus jäänyt aina mieleen. Omassa luontokerhossa puuhailu ja koripallo kiinnostivat enemmän kuin koulunkäynti. Kerran Kari jätettiin myös luokalleen.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi, ja hetken kauppaopistossa oltuaan, Kari lähti Neuvostoliittoon. Ensimmäinen vuosi meni Moskovan yliopistossa kieltä ja kulttuuria oppien, toinen vuosi maaperätieteen tiedekunnassa opiskellen.

Luonnontieteiden taso oli Neuvostoliitossa suomalaiselle C:n paperit saaneelle ylioppilaalle kuitenkin liian korkea. Maantiede vaikutti helpommalta, mutta ulkomaalaisia ei hyväksytty sitä opiskelemaan, koska käytännön harjoitukset suoritettiin ulkomaalaisilta suljetuilla alueilla.

Suomeen palattuaan Synberg päätyi Joensuun yliopistoon ja opiskelijapolitiikkaan. Ensin ylioppilaskunnan valtuuston puheenjohtajana ja sitten pääsihteerinä toiminut opiskelija hääräsi myös omassa Tshernobyl Triumph -nimisessä porukassa.

Vihreään liikkeeseen osallistuminen ei jäänyt pelkäksi luonto- ja ympäristötietoisuudesta paasaamiseksi. Synberg osallistui kotimaisen kansalaistottelemattomuuden voimannäyttöön, Koijärven maankuuluihin tapahtumiin, minkä seurauksena valtiovalta muisti padon rakentajaa sakkotuomiolla.

Ydinvoiman vastaiseen kansanliikkeeseen sekä moniin mielenilmauksiin osallistunut Synberg asettui myös eräissä eduskuntavaaleissa ehdolle, tosin vain ”muodollisena”. Tavoitteena ei siis ollut läpipääsy. Vaan kääntää median ja yleisön huomio ympäristö- ja luontoasioihin.

Kaikenlaisen aktivismin takia – tai ansiosta – Synbergin opiskelut etenivät hitaasti, eikä valmistumista edistänyt lähtö toimistonhoitajaksi Murmanskin konsulaattiin.

Avioeron kokeneelle ja uuden kumppanin löytäneelle ylioppilaalle Murmanskin matka, kuukautta vaille neljän vuoden rupeama, oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoista aikaa, joka päättyi siihen, kun ulkoministeriö lennätti työntekijänsä Jäämeren rannalta Tukholmaan ja sieltä yhden puhelun pohjalta Moskovaan.

Jo ennen Moskovaan siirtymistä — joko kesällä 1995 tai 1996 — Synberg kävi kesälomallaan siskonsa miehen mökillä Puulalla ja kuuli, että eteläsavolaisella kunnalla olisi tontteja myynnissä. Synberg haki kunnantalolta kartan ja suunnisti vaimonsa kanssa katsomaan ensimmäistä tonttia. Metsälammen rantapusikosta he löysivät palaneen kyläkoulun saunan kivijalan, ja siinä istuessaan sekä tuumaillessaan he päättivät ostaa tontin.

Taloprojekti edistyi pikku hiljaa, mutta eipä sen rakennuttajakaan asunut Suomessa. Lammen ranta toimi loma-aikojen lepopaikkana, missä perhe asusteli asuntovaunussa. Vain sauna oli löylyn lyötävässä kunnossa.

Kun ulkomaan keikka loppui vuonna 2003, oli maailma muuttunut yhdeksässä vuodessa. Niin Moskovassa, Suomessa kuin Synbergin mielenmaisemassa.

Ulkoministeriön virkamiehenä jatkanut Synberg lenteli Helsingin ja Brysselin väliä, suunnitteli ja touhusi Schengen-työryhmässä viisumikäytäntöjä sekä ohjeistuksia konsulaateille, kunnes Helsinki alkoi tympiä: Helsinki ei ole maailman paras paikka asua.

Sitten, yllätyksekseen, Synberg valittiin lukuisten hakijoiden joukosta Itä-Suomen yliopiston kehittämispäälliköksi. Pienenä ihmeenä hän piti valintaansa siksi, ettei hän ollut muuta kuin pro gradussaan Malesiaa ja kehitysmaateorioita tutkinut maisteri.

Lähes kaikki hänen työkaverinsa olivat sen sijaan tohtoreita. Ja samalla, kehittäessään Gross Border yliopistoa ja kulkiessaan Venäjällä suunnittelemassa koulutuasioista, alkoi hän miettiä tohtorintutkinnon suorittamista. Yliopisto ei kuitenkaan myöntänyt virkavapaata tutkimuksen tekemiseen, joten Synberg irtisanoi itsensä. Taloudellisena takaporttina toimi aikaisemmin myönnetty Suomen Akatemian rahoitus, jonka turvin hän siirtyi hyvin palkatusta kehittämispäällikön virasta vähemmän tienaavaksi projektitutkijaksi.

Väitöskirjan aiheena oli venäläinen muuttoliike Venäjällä, käytännössä tutkimaton aihe myös Venäjällä. Kenttätutkimuksissaan Synberg kulki Venäjällä ja keräsi vastauksia noin 1200 kyselylomakkeeseen, mitä hän kuvailee ”aika rankaksi”, samoin kuin matkustamista jääkylmissä yöjunissa, joissa sai tutista kaikkiin vaatteisiinsa pukeutuneena välttyäkseen paleltumasta hengiltä.

Sitäkin työläämpää oli kirjoittaa jokaisen 1200 vastaajan satakunta vastausta tietokoneelle analysoitavaksi. Kirjoitustyön tutkija teki osittain Joensuun yliopistolla, osittain kotilammen rannalla.

Tohtoroiduttuaan Synberg ”touhusi kaikenlaista” – luennoi muun muassa venäläisissä yliopistoissa muuttoliikkeestä ja muuttoliiketeorioista, minkä ansiosta hänelle myönnettiin Venäjällä kunniaprofessorin arvo sekä Venäjän kunnia-arvostetun vieraan mitali.

Muuttoliikkeen parissa Synberg työskenteli myös Maahanmuuttoviraston ylitarkastajana, mihin sulkeutui eräänlainen ketju:

— Samaa muuttoliikettä koko pitkä juoksutus, Synberg tiivistää työuransa, joka alkoi konsulaatissa viisumeja myöntämällä, jatkui yliopistoissa muuttoliikettä tutkimalla ja päättyi maahanmuuttajien sekä turvapaikanhakijoiden haastattelemiseen.

Eläkkeelle siirryttyään tohtori on nautiskellut kotona olosta, luonnossa liikkumisesta sekä kansallispuistojen kiertämisestä.

Politiikasta eläkeläinen ei ole silti eroon päässyt, vaikka opiskeluaikojen vihreys väistyi taka-alalle jo vuonna 1995 – tosin käytännön syistä. Muuttaessaan Murmanskiin Synberg erosi puolueesta, koska jäsenyys ei tuntunut enää järkevältä ulkomailla asuvan näkökulmasta. Ennen eroaan hän oli ennättänyt toimia myös Pohjois-Karjalan Vihreiden puheenjohtajana.

Paluumuuttaessaan Suomeen vuonna 2003 Synberg siirtyi poliittisesti eri laidalle. Timo Soini puhui tunteisiin vedoten sekä faktoihin nojautuen syrjäseutujen väestä, unohdetusta kansasta, jonka urbanisoitunut Keskusta oli hylännyt. Myös Synberg koki heidän asiansa tärkeäksi ja liittyi Perussuomalaisiin. Vuonna 2017 hänet valittiin kotikuntansa valtuustoon. Ennen sitä hän oli jo Kaj Turusen eduskunta-avustaja sekä sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan erityisavustaja.

— Pääsin näkemään, mitä politiikan tekeminen Suomen huipulla on. Ohjasin sosiaali- ja terveysministeriössä laskelmaa maahanmuuton kuluista, olin mukana erilaisissa työryhmissä, valmistelin ministerin erityisavustajana aluepoliittisia kysymyksiä, olin tekemisissä ministereiden ja korkeiden virkamiesten kanssa, sekä korvasin tavallaan ministeriä silloin kun hän ei itse ollut paikalla, Synberg kertaa.

Perussuomalaisten jakautuessa Synberg siirtyi sinisiin, kuten Kaj Turunen ja Pirkko Mattila tekivät, sillä Synberg ei viitsinyt luopua tämän erityisavustajana näköalapaikastaan ennen vaaleja ja uuden hallituksen muodostamista.

Vasta sen jälkeen Synberg erosi sinisistä, joista joku siirtyi Kokoomukseen, joku Keskustaan.

Synberg sen sijaan siirtyi — ehkä joidenkin yllätykseksi — Vasemmistoon:

— Ajattelin, että pitää vähän jäkistä syrjäytyneiden puolesta. Mutta eihän minua valittu valtuustoon 2021, koska ei Kangasniemellä ole vasemmistolaisia.

Eikä vasemmistolaisia löydy Kangasniemeltä vieläkään – ainakaan julkisesti – minkä Synberg totesi kartoittaessaan ehdokastilannetta tulevia kuntavaaleja varten:

— Ilmoitin Vasemmistolle, että jos ette löydä tänne muita ehdokkaita, en ryhdy ehdokkaaksenne. Eivätkä löytäneet.

Sen sijaan Vihreistä Synberg löysi jälleen puoluepoliittisen kotinsa, ainakin kuntavaaleja varten – ovathan Vihreiden luonto- ja ilmastoteemat liikkeen synnyn nähneelle sekä Koijärven kokeneelle tuttuja vuosikymmenien takaa.

Lisäksi Synberg kokee, että Kangasniemen Vihreiden – vahvojen naisten, voimakkaiden persoonien – kanssa on helppo keskustella.

Mahdollisella läpipääsyllä Synberg ei spekuloi.

— Politiikka on kova laji, hän naurahtaa.

Politiikan kovuus ilmenee Synbergin mielestä esimerkiksi ryhmäjohtajien hallitsevassa roolissa:

— Valitettavaa on, että Keskustalla ja demareilla on ollut täällä valtuutettuja, jotka eivät ole lukeneet esityslistoja ja asiapapereita ennen valtuuston kokouksia. Se kertoo aika paljon jostain… Ehkä vain kourallinen eri puolueiden valtuutettuja perehtyi asioihin. Ei keskustelua, kerrotaan vain miten porukan pitää äänestää. Se on surullista.

Ongelmia Synberg nimeää muitakin:

— Asioiden valmistelu oli usein puutteellista. Oli selviä asiavirheitä, eikä niitä viitsitty korjata. Korjaaminen ei minulta onnistunut, koska en ollut puheenjohtajistossa enkä kunnanhallituksessa. Myös valtuuston kokouksissa jätetyt eriävät mielipiteet unohdettiin.

Yhtenä ongelmana Synberg pitää Keskustan voimakasta etupiiriajattelua:

— Ajetaan vain metsän- ja maanomistajien etuja, ei laajemmin kuntalaisten etuja. Nytkin olen kuullut, että jotkut Keskustan ehdokkaat ovat huolissaan vain siitä, saavatko maanomistajat mahdollisista sähkölinjoista riittävän suuren korvauksen. Eli ei heitä huoleta tuulivoimaloiden ja sähkölinjojen muut haittavaikutukset. Ainoastaan maanomistajille maksettavien korvausten suuruus.

Nykyisen kunnanhallituksen muodostamista Synberg kuvaa epäoikeudenmukaiseksi:

— Maisa Juntunen sai viime kuntavaaleissa kolmanneksi eniten ääniä koko kunnassa, mutta hänet sivuutettiin kunnanhallituksen muodostamisessa täysin. Suuri joukko kuntalaisia kannatti häntä, mutta Keskusta ja demarit eivät ottaaneet häntä mukaan. Kummaa suhmurointia.

Jotain positiivistakin Synberg muistelee nähneensä:

— Tarkastuslautakunnassa oli silloin [2013–2017 ] jotain potkua. Matti Tulla (kesk.) oli silloin lautakunnan puheenjohtajana. Mutta en muista, että tarkastuslautakunnan tarkastuskertomuksen toimenpiteitä olisi toteutettu kertaakaan. Ne vain jätettiin tarkastuslautakunnan raporttiin, Synberg naurahtaa ja huokaa:

— Sellainen se henki oli. Ja jotkut demarit sanoivat, että täällä on aina tehty näin, joten täällä tehdään nytkin näin.

Ulkoministeriössä ja yliopistoissa työskennelleen filosofian tohtorin mukaan kyseinen ajattelumalli on muuttuvan maailman myllerryksessä ”surkea”:

— Jos sanotaan, että ”täällä tehdään näin, koska täällä on aina tehty näin”, niin silloin ei ajatella tulevaisuutta.

Juttu saattaa jatkua myöhemmin keväällä.