PUULA

Maisemaa hallitsee keskitalven harmaus, jota kirjovat saarten ja rantojen silhuetit. Kuin horisonttiin siveltimellä sutaistut.

Ainoa ihmiskorvin kuultava ääni on leuto läntinen.

Kulkijat ovat harvassa. Joskus jokunen verkkokalastaja, hiihtelijä, kelkkailija, tai saaresta toiseen suhaava mökkitalkkari. Mutta välillä kuluu päivä, jos toinenkin, ettei harmaudessa näy ensimmäistäkään ihmislajin edustajaa.

Kenties siksi Etelä-Savon maakuntajärven keskiosia sanotaan erämaamaisiksi.

Pieni poikkeama tammikuiseen autiuteen tapahtui tänä aamuna, kun Simpiänniemen Kukkarohiekasta jalkautui jäälle kolme kulkijaa, jotka hitaasti tallusten talsivat reilun kilometrin lähimpään retkisatamaan, Vuohisaareen, ja jäivät nuotiopaikalle kuin jotain suurempaa odottaen.

Ja sitten niitä alkoi ilmestyä.

Kaukaa katsottuna pieniä pisteitä, jotka hyörivät Kukkarohiekassa hetken suuntaa hakien, ennen kuin nytkähtivät liikkeelle jonomaisena, eloisana nauhana ja suuntasivat kohti Vuohisaarta.

Hämmentävä näky.

Etenkin täällä, missä ei vastaavaa ihmispaljoutta ole tammikuussa miesmuistiin nähty.

Idea jostain tällaisesta kirkastui luokanopettaja Titta Väyrysen tajunnassa pari viikkoa sitten, kun hän kävi kolmena päivänä peräkkäin Simpiänselällä retkeilemässä – ja tuli tahtomattaan miettineeksi tulevia työasioita, sekä pitkällistä haavettaan tuoda oppilaansa samoihin maisemiin talvella.

Ja nyt, jos koskaan, se tuntui mahdolliselta.

Yli 20-senttiseksi vahvonut jääkansi kantaisi jo auton, eikä vähäinen lumikerros tekisi patikoinnista raskasta.

Olosuhteet Kangasniemen Beckerin koulun nelosluokan jääretkelle olivat siis optimaaliset.

Jääretken toteuttamista helpotti myös moni muu isompi ja pienempi tekijä. Tärkein niistä oli opettajan oma Puula-rakkaus. Sekä hänen luokkansa aiemmat Puulaan tutustumiset.

Esimerkiksi viime elokuussa oppilaat tutkivat rantaretkipäivässä biologi Niko Napun opastuksella vesikasveja, -eliöitä ja mitä muuta haaveihinsa kirkonkylän rannasta löysivätkään.

Jääretkestä ei yhtä ohjelmallista suunniteltu. Myös alakoulujen rehtori Klaus Karjalaiselle riitti muodollinen retkisuunnitelma aikatauluineen.

Tärkeimmän asian, turvallisuuden, Väyrynen oli huomioinut tutkimalla Simpiänselän jäitä kahtena edellisviikonloppuna.

Ratkaisevassa roolissa oli myös tueksi ja turvaksi mukaan lähtenyt konstaapeli Toni Reinikainen:

– Itse asiassa tämä päivä sovittiin ihan siksi, että Tonilla on vapaapäivä, Väyrynen korosti mönkijällään körötelleen konstaapelin merkitystä.

Oppilaiden vanhemmilta ei kantautunut koululle ensimmäistäkään kyselyä jääretkeen liittyen.

– He ovat tottuneet Titan retkiin, rehtori Karjalainen muistutti ja korosti, miten tärkeää on viedä – tai tuoda – opetusta luokkahuoneen ulkopuolelle.

– Olen tosi iloinen, että Titta toi luokkansa tänne. Ja että hän on pitänyt vesiteemaa yllä muutenkin, Karjalainen kiitteli.

Nuotiolla ruokailun lisäksi jääretkelle oli asetettu varsinaisia tavoitteita, vaikka Väyrysen mukaan retkeilyssä tärkeintä onkin ruokailu ja yhdessä olo.

Jääretken ykkösasiaksi Väyrynen nimesi automaattisesti Puulaan tutustumisen, ja siinä sivussa retkeilytaitojen oppimisen, talviluonnossa selviytymisen, itsestään huolehtimisen sekä järviluonnon tutkimisen.

Isoina asioina Väyrynen piti myös Puulaan juurtumista ja lähiluonnon arvostamista.

– Ehkä joku oppilaista saa kipinän tulla tänne uudelleen, opettaja mietti Vuohisaaren nuotiolla, poikajoukon tutkaillessa puunrunkoja ja muutamien tyttöjen lähiluotoa.

– Kaikki lähtee luottamuksesta, ja luottamus oppilaiden tuntemisesta. Silloin tietää ja aistii, mitä voidaan tehdä, mitä ei.

Niinpä jääretken lopullinen päämäärä oli vielä Vuohisaaren nuotiolla avoinna. Aina siihen asti, kunnes Väyrynen aisti, että jäämarssia kannatti jatkaa.

Suunta pysyi samana kuin Vuohisaareen tullessa.

Lounaaseen. Kohti suurta Karhusaarta ja sen sisäänsä sulkemaa Karhulahtea karhumaisine Karhukallioineen, jotka nykyajan kartoissa kulkevat Kirkkokallion nimellä.

Karhu tai kirkko. Yhtä ja samaa pyhättöä järviluonto kaikki.

Artikkeli jatkuu seuraavassa Puulassa (1/2025), joka ilmestyy 26. helmikuuta.