89 kesää Puula-retkeilyä

”Itse koettu ja kiitollisuudella mieleen kätketty hyvä on elämän kallisarvoisinta pääomaa.”
Siiri Laitinen, 93

Juhannusaattona 1935 neljävuotias Siiri kuuli vanhemmiltaan, että nyt lähdetään katsomaan kokkoa, Kokkosaareen tulee paljon veneitä.

Kangasniemen edustalla, Ruovedenselän pohjoisosissa sijaitsevalle pikkusaarelle oli kirkonkylän rannasta lyhykäinen matka, mutta tyttö pelkäsi. Niin veneen kaatumista kuin äkillistä ukkosta, joiden pelko seurasi häntä pitkään juhannuksen jälkeenkin aina kun perhe lähti veneretkelle.

Mutta pelon kanssa oli pärjättävä, sillä Virtakalliot retkeilivät Ruovedenselällä lähes jokaisena kesäsunnuntaina, jos sää vähänkään salli. Suosittuja olivat samat saaret, luodot, niemet ja lahdelmat, muun muassa Kalliosaari ja Suurolansaaren Kukkarohiekka, missä Siiri kahlaili, pulikoi ja uiskenteli, kunnes oppi oikeasti uimaan.

Suurolansaaren pohjoiskärjen lahdelman tyttö nimesi Viimeisenlumenlahdeksi, ja sen rannalla kasvavan ”komian petäjän” isäkseen, Hannekseksi, ja ”kauniin sorjan koivun” äidikseen, Tyyneksi.

Lue artikkeli Puulasta 3/24.