Kauan kaivattu kesä. Mutta ihan liian kuuma, mitään jaksa.
Hyttysiä hirveästi, vai mitä lie itikoita. Ja paarmojakin jo nyt, alkukesällä; ja ampiaisella pesä taas ulko-ovella.
Lokit ne jaksaa huutaa keskellä yötä, jumalauta, ja rastaat räkättää ja tipilinnut sirkuttaa. Korvatulpat tartteis, ja ikkunoihin pimennysverhot.
Pihlaja haisee, tuomi sitäkin kamalammalta.
Siitepölyäkin kaikkialla. Puula pelkkää keltaista mönjämerta, eikä laituriakaan enää ole, jäät taas särki, ja myrsky vei soutuveneen, sen jollan, jolla olisi voinut soutaa, kun ei raaskisi moottoriveneeseen bensaa ostaa.
Mutta on se sitten mukava, kun on taas kesä. Tämä autuas aika, kun nautinnoksi kuvitellusta tulee itsensä pakottamista, väkinäistä yrittämistä, jatkuvaa ylisuorittamista, pakertamista.
(Pääkirjoitus (14.6.2024) on luettavissa kokonaisuudessaan vain Puulassa 2/2024.)
PUULA 