Sen piti olla parin päivän hermoloma.
Eräs suuritöiseksi venähtänyt kirja oli lähtenyt juuri painoon, kun ennätin ensi kertaa koko talvena saareen. Ensimmäinen ilta vierähti loskalunta lapioidessa, puolimetristä teräsjäätä sahatessa ja klapeja takkaan nakellessa. Vain hetkittäin ennätin nauttia maaliskuisen Simpiän hiljaisuudesta ja ihmetellä länsituulen nostattamaa aaltoilua jäällä, aivan kuin pienempi Puula olisi lainehtinut isomman päällä.
Seuraavana aamuna se sitten alkoi.
(Nro:n 1/2024 pääkirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan vain painetussa Puulassa.)
PUULA 